Keikka toimeksiantajan näkökulmasta

Kaisa Keikkakioskin tentissä:

Lastenkirjainstituutti (LKI) on valtakunnallinen lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä lastenkirjataiteen edistämis- ja tiedotuskeskus ja samalla se toimii erikoiskirjastona.

Toiminnanjohtaja Kaisa Laaksoselle Keikkakioskin kaltainen palkallinen toimeksianto ei ollut ensimmäinen laatuaan. Lastenkirjainstituutissa työskentelee jatkuvasti opiskelijaharjoittelijoita eri ammattialoilta ja harjoitteluja suoritetaan sekä palkallisina että palkattomina. Palkattomaan harjoitteluun liittyy enemmän työtilanteissa tapahtuvaa ohjaamista ja opastusta, kun taas Keikkakioskin tyyppisten laskutettavien toimeksiantojen kohdalla opiskelijalta odotetaan parempia valmiuksia.

Tiedostan kuitenkin, että kyse on opiskelijasta eikä ammattilaisesta ja toimeksianto valitaan niin, että työn tekemisessä voi käyttää enemmän omaa luovuuttaan eikä se ole katastrofi, jos joku osa-alue ei mene aivan suunnitellulla tavalla. Opiskelija kohdalla olen joustavampi mutta uskon myös, että siinä vaiheessa, kun opiskelija lähtee tekemään tämmöistä keikkaa, hän pystyy lupaamansa työn suorittamaan.

Jos kyseessä on todella tärkeä juttu, otamme ammattilaisen jolla on isompi vastuu tekemästään työstä. Rahaa on kuitenkin rajallisesti ja osa toimeksiannoista voidaan tehdä edullisemmin keikkaopiskelijan kanssa.

Laaksosen mielestä opiskeluaikainen keikkailu on hyödyllistä: opiskelija saa alan työkokemusta ja todennäköisesti myös suhtautuu omaan tekemiseensä vakavammin nähdessään mitä vaatimuksia oikeassa työelämässä on. Laaksonen korostaa kuitenkin, että opiskelut eivät saisi kärsiä samanaikaisesta keikkatyöstä ja keikkailu tulisi sovittaa yksilöllisesti kunkin opiskelijan opinnoissa etenemisen mukaan. Lisäksi opettajilta tarvitaan ohjausta ennen keikkaa.

Ohjausta tarvitaan ihan perusasioissa, kuten aikataulujen laatimisessa ja opettelemisessa. Opiskelijan pitää ymmärtää mihin sitoutuu ja mitä lupaa tehdä toimeksiantajalle. Oletan että koulussa on opetettu ammattityön sisällöt ja se, miten laitteita käytetään. Opiskelijan pitää myös osata kysyä oikeita kysymyksiä ja kertoa, jos toimeksiantajan pitää tehdä jotain. Uskoisin että näiden perusasioiden läpikäyminen etukäteen ei mene hukkaan.

Keikkakioskin toimeksiantoihin kuuluu tarjouksen tekeminen toimeksiantajalle. Opettajan asiantuntemusta tarvitaan, jotta opiskelija osaa määrittää oikean hintalapun omalle työpanokselle ja käytetylle ajalle.

Oman työn hinnoittelu on ehkä vaikeimpia asioita tällaisessa keikkatyössä. Opiskelija joutuu arvioimaan omaa osaamistaan ja suhteuttamaan sen ammattilaisen osaamiseen. Virallisen tarjouksen tekeminen opettaa sitoutumista työhön: kun lupaa tehdä jotain tiettyyn hintaan niin se pitää toimittaa. Kun on tehnyt virallisen tarjouksen ja tulee muutoksia, joutuu neuvottelemaan toimeksiantajan kanssa, jos ei pystykään toimittamaan sovittua työtä tai sitten työ pitäisi tehdä sovitusta poikkeavalla tavalla.

Osaavakaan opiskelija ei ole täysin valmis ammattilainen, mutta hänellä on monipuolista osaamista ja ammattimainen tapa toimia työtilanteissa.

Harjoittelijat ovat enemmän ammattilaisia siinä mitä he tekevät kuin toimeksiantajat, esimerkiksi minä. Toimeksiantajana tiedän, millaisen lopputuloksen haluan, mutta minulla ei ole kokemusta videotaltioinnin tekemisestä ja siihen liittyvistä asioista. Opiskelija voi rohkeasti neuvoa ja ehdottaa ja tuoda omia näkemyksiä minulle. Ei kannata pelätä, että toimeksiantajan näkemys on jotenkin oikeampi ja sellainen josta ei voi neuvotella.

Toivon avoimuutta ja rohkeutta ja uskoa omaan tekemiseen. Opiskelija osaa paljon ja voi tuoda meille paljon uutta omalla tekemisellään.