Keikka opiskelijan silmin

Tiia Keikkakioskin tentissä:

Vaikka se kuulostaisi kuinka vaikealta, ei se sitä loppujen lopuksi ole. Tärkeintä on luottaa omaan tekemiseen ja kun tämäkin on sitä mitä opinnoissa harjoitellaan joka päivä, ei se voi mennä reisille.

Tredun audiovisuaalisen viestinnän perustutkinnon viimeisen vuoden opiskelija Tiia Pennaselle Keikkakioskin toimeksianto ei ollut ensimmäinen työkeikka opintojen aikana. Opiskelu sisältää paljon oikeissa työtilanteissa tapahtuvaa oppimista; sekä opintojaksojen sisällä, työpaikoilla tapahtuvassa harjoittelussa, että keikoilla kouluajan ulkopuolella.

Keikkakioskin toimeksiantoon luentosarjan videotaltioinnista Tiian oli helppo lähteä ja muutenkin hommat sujuivat hyvin.

Kaluston kasaaminen, itse kuvaaminen ja editointi olivat tuttua puuhaa entuudestaan. Työnantaja vaikutti heti ensitapaamisessa mukavalta ja asiat saatiin sovittua ajallaan. Alussa kerrattiin työnkuva ja aikataulut. Kuvattavat luennot olivat viikon välein ja jokaisen jälkeen katsottiin seuraavaa kertaa, josko luennon kulku poikkeaisi viimeisestä. Viestit kulkivat sähköpostilla ja vastauksia tuli sopivin välein.

Jokaisella keikalla tulee kuitenkin uusia asioita vastaan, niin nytkin.

Tarjouksen tekeminen oli hirveetä, oli tosi vaikea arvioida sitä, paljonko opiskelijana viitsii pyytää rahaa ja vastaako oma osaaminen sitä summaa mitä pyytää. Laskutuspalvelu oli mulla ensimmäistä kertaa käytössä ja laskuttaminen venyi jonkin verran, kun en saanut siirrettyä toisessa yrityksessä ollutta verokorttia palveluun. Palvelun käyttö oli kyllä helppoa ja palvelumaksu mielestäni kohtuullinen. Aika varmasti käytän laskutuspalveluja tulevaisuudessakin keikoilla.

Tiian mielestä Keikkatyylinen opiskelumuoto on hyvä lisä nykyiseen projektimuotoiseen työskentelyyn, jossa toimeksiannot ovat usein suuria ja vaativat koko luokan yhteisen ponnistuksen toteutuakseen. Tällöin käy monesti niin, että osa opiskelijoista pääsee luistamaan työvelvoitteesta ja toiset joutuvat tekemään suuremman osan toimeksiannosta

Omalla keikalla oppii sen, että aina ei paikalla ole sitä toista, joka hoitaa työt sun puolesta vaan vastuu täytyy kantaa itse. Toisaalta, suurissa ryhmätöissä on joskus tilanteita, joissa kaikki ei vaan pääse suorittamaan samoja tehtäviä. Pienemmät keikat tarjoavat mahdollisuuksia useammille. Pitää kuitenkin olla riittävät valmiudet hoitaa homma hyvin. Jos joku jättää työnsä hoitamatta, voi toimeksiantajille tulla huono kuva media-alan koulutuksesta; onko ne opiskelijat aina tällaisia. Eli siinä kannetaan vastuuta myös opiskelukavereiden työmahdollisuuksista.

Opettajan roolin Tiia näkee edelleen tärkeänä osana Keikkamuotoisessa harjoittelussa. Opettajan pitää briifata varsinkin ensikertalaisille, miten keikkaan kannattaa valmistautua ja mitä esimerkiksi toimeksiantajalta kannattaa kysyä. Opettajan pitää myös olla tavoitettavissa puhelimitse, jos opiskelijalle tulee jokin ongelma, tästä on hyvä sopia etukäteen, jos keikat ajoittuvat kouluajan ulkopuolelle. Opettajan rooli on merkittävä myös siksi, että hän tuntee opiskelijat ja heidän vahvuutensa ja osaa suositella opiskelijalle hänen taitotasonsa mukaisia toimeksiantoja.

Palataan luentotaltiointiin, menikö kaikki niin kuin Strömsössä?

Luennoitsijat eivät aina puhuneet mikkiin ja täysi luentosali jossa ihmiset liikkuivat ja kuiskuttelivat aiheutti välillä ongelmia. Taltioinnit onnistuivat kuitenkin hyvin ja myös asiakas oli niihin tyytyväinen. Olin tyytyväinen siitä, että pysyin aikataulussa taltiointien ja valmiiden editoitujen klippien osalta.

Kohti uusia keikkoja 🙂

Teksti: Mikko Uimonen

Kuva: Kiia Mansikkaviita